Paaviuden historia | |
Katolisen kirkon ensimmäisenä paavina pitämä apostoli Pietari. | |
Kysymys ensimmäisestä paavista | |
Varhaiskirkko ja myöhäisantiikki | (n. 30 – 600 ) |
Keskiaika | (600 – 1400) |
Uusi aika | (1400 – ) |
1800-luvulta nykypäivään | (1800 – ) |
Osa artikkelisarjaa |
Katolinen kirkko |
---|
Yleiskatsaus |
Paaviuden historialla tarkoitetaan paavien ympärille rakentuvaa historiaa. Katolinen kirkko katsoo paaviuden alkaneen Jeesuksen antaessa Taivasten valtakunnan avaimet apostoli Pietarille, vaikkakin ensimmäiset teologiset perustelut paaviudelle esitettiin vasta 200-luvun puolivälissä. Tulkinnoista riippuen paaviuden historian voidaan katsoa alkaneen joko vuodesta 33 tai viimeistään 600-luvulta ja jatkuvan edelleen.
Paavin valta nousi sydänkeskiajalla. Enimmillään paavin valta ulottui maallisten hallitsijoiden yläpuolelle niin että paavi hallitsi maallisia hallitsijoita. Eräässä vaiheessa oli sekava tilanne, jolloin katolisessa kirkossa oli ensin kaksi ja sitten kolme paavia, jotka julistivat toisensa kirkon kiroukseen. Tähän aikaan liittyi paavin istuimen siirto Avignoniin ja Avignonin vankeus. Myöhäiskeskiajalla paavien toiminta muistutti maallisten ruhtinaiden toimintaa.[1]
Uskonpuhdistuksen aika vaikutti suuresti myös katoliseen kirkkoon. Tänä aikana kirkon valta väheni ja sitä myötä myös paavin asema heikkeni.[2]